Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan

Yrittäjän elämä sopii isokenkäiselle, sillä liiketoimintaa kehittäessä on etu, jos pystyy pitämään jalkaa yhtä aikaa kaasulla ja jarrulla. Vaikka vauhti tuntuu kutkuttavalta munaskuissa asti, kokemuksesta tiedän, että vauhtisokeus on huono isäntä.

Kun kasvu muuttuu liiketoiminnan onnistuneen kehittämisen seurauksesta itsetarkoitukseksi, moni keskeinen asia yrittäjyydessä muuttuu. Pari onnistumista alle ja vauhtisokeus istuu tukevasti kuskin paikalle. Nopeiden toimien ja satunnaisen menestyksen aiheuttama arvostelukyvyttömyys ja varomattomuus keräävät kolehdin. Eikä kysymys tällöin ole aina pikkurahoista.

Perustin vuonna 1999 mainostoimiston. Meitä oli alkujaan kuusi. Ajat olivat hyvät, asiakkaita virtasi, tulosta tehtiin. Vuonna 2001 meitä oli yli 30 ja meidät todettiin Suomen Akatemian rahoittamassa työilmapiiritutkimuksessa parhaaksi koskaan mitatuksi organisaatioksi. Jos mittarit olisivat yltäneet vielä korkeammalle, olisimme ollut uskonlahko. Niin raportissa todettiin. Kaksoistornit kaatuivat, mutta me jatkoimme nousuamme. Yhteenkuuluvaisuuden ja vahvan yhteisen arvopohjan ansiosta tuplasimme taas liikevaihtomme parissa vuodessa. Meitä oli yli 50, mutta se ei riittänyt. Kasvuhuumassa totesimme palveluportfoliomme liian kapeaksi, ja sen orgaanisen kasvattamisen liian hitaaksi.

Aloimme ostelemaan yrityksiä. Emme ostamaan, vaan ostelemaan. Ostettavaa aina löytyy. Eurolla saa euron tavaran. Jos hinta on sopiva, kermaisen kuorrutteen alle on kätketty usein muutakin kuin makeita täytteitä: riitoja vanhojen osakkaiden kanssa, menetettyjä asiakkuuksia, oikeusjuttuja. Due diligence tehdään, mutta ostokiimassa löydöksiä ei haluta kuulla. Euron ostoksesta tulee kahden euron lisälasku, integrointi epäonnistuu, mutta ei hätää: Epäonnistuneen yrityskaupan voi aina neutraloida seuraavalla. Hedelmäpelissäkin voitto on seuraavan kierroksen päässä. Suomalainen voittaa aina. Yritysostelija ei. Yrityskauppojen nopeita synergiaetuja yliarvioidaan, mutta organisatorisia ongelmia, kulttuurisia eroja ja poliittisia pelejä aliarvioidaan. Vaa´an toinen kuppi kevenee ja toinen tulee raskaammaksi. Tasapaino järkkyy. Siinä menee helposti kuppi nurin.

Elin tässä epätoivon kierteessä yli kymmenen vuotta. Yli kymmenen yrityskauppaa, josta onnistuneita pari-kolme. Onnistumisprosentti noin 20. Epäonnistuneissa yrityskaupoissa ei tutkittu ostokohteiden yrityskulttuuria edes talousdatan vertaa. Ostettiin liikevaihdon kaapuun käärittyä pahoinvointia. Vuoden 2018 alussa katsoin itseäni peilistä ja tunnustin, että vituiksi meni. Olin aina ollut ihmisten ihminen, mutta nyt minusta oli tullut huonosti voiva ja joskus käyttäytyväkin helppoheikki, joka ei ympäristön painostuksesta enää nähnyt kollegoitaan kuin ykkösinä ja nollina. Oli korkea, joskin aivan liian myöhäinen aika lähteä huitsin helvettiin perustamastaan, 250 hengen organisaatioksi kasvaneesta yrityksestä. Päätin alkaa tehdä jotakin ihan muuta. Aloinkin. Mutta yhtä lailla huonovointiset ex-kollegat ja -asiakkaat saivat puhuttua ympäri. Perustimme muutaman kuukauden kuluttua uuden mainostoimiston, josta on leikattu rönsyt ja josta saa vain markkinoinnin ja mainonnan strategista suunnittelua. Mainostoimiston, missä keskiössä on taas henkilöstön ja asiakkaiden hyvinvointi. Ja mikä olennaista: päätimme malttaa odottaa. Tiesimme, että kasvua tulee, mikäli edellä mainitut asiat ovat kunnossa. Kasvua on tullutkin. Vuonna 2019 kasvoimme yli 100 %. Vuonna 2020 kasvu jää noin 20 %:iin korona-perkeleen takia. Mutta olemme tyytyväisiä ja kasvamme. Kaikki on siis hyvin?

Paitsi että. Kun on ollut keskeisessä roolissa kasvattamassa edellistä yritystä yhdeksi alansa suurimmista, kärsivällisyys ei aina (=liian usein) tunnu riittävän. Se ei meinaa riittää, vaikka tietää, että kasvu ei aina anna sijaa ihmisyydelle. Kun kasvu on itsetarkoitus, asiakkaat ja henkilökunta muuttuvat väistämättä vain excel-riveiksi. Avuksi hälytetyt konsultit lukevat luvuista latteuksia: 20 % asiakkaista tuo 80 % katteesta. Tehottomin 10 % työntekijöistä tuo vain hiekkaa eteiseen. Ehdotetaan juustohöylää, jonka vaikutuksilla on tapana olla suurempia yksilö- kuin yritystasolla. Vaatimaton kahdeksan prosentin henkilöstökululeikkaus vaikuttaa 250 hengen organisaatiossa yksilötasolla parinkymmenen hengen itsetuntoon ja toimeentuloon. Tämä on juurisyy sille, miksi nykyinen yrityksemme on päättänyt kasvaa orgaanisesti. Se on hitaampi, mutta kestävämpi tie. Mutta vaikka kasvu on nyt hitaampaa, sen ylläpitäminen on välttämätöntä. Pitää muistaa, että kasvun vastakohta on taantuminen. Taantuminen johtaa kuolemaan.

Sori siitä.

Kasvua ei voi liimata päälle. Sen pitää olla organisaatiossa myötäsyntyistä. Viime kuukausina olen voinut iloita siitä, että ympärilläni on alkanut näkyä entistä enemmän sisäistä kasvua sekä yksilö- että yritystasolla. Ensi vuonna laajennamme palveluvalikoimaamme. Emme yksin, emme yritysostoin, vaan yhdessä kumppaneiden kanssa. Verkostoituminen on kasvumme keskeinen ajuri. Yrittäjän pitää aina muistaa, että hän ei ole pelilaudalla koskaan yksin. Ja pitää ymmärtää, että kaikki muut samaa peliä pelaavat eivät olekaan kilpailijoita.

Entä oma kengänkokoni? En ole erityisen isokenkäinen, suomalaisen miehen perus 43. Mutta osaan operoida samanaikaisesti molemmilla jaloilla. Menestyäkseen yrittäjän on hyvä olla molempijalkainen. Viime kuukaudet ovat osoittaneet, että aina ei ole aikaa sovitella lankulle oikeaa jalkaa. Pääasia on, että ponnistus suuntautuu eteenpäin.

Juuso

Bio

Juuso Enala on arvostettu, suorasanainen, innovatiivinen ja törkeän kaupallinen markkinointistrategi, joka mittaa markkinointiviestinnän onnistumisen asiakkaan kassavirrasta. Viimeiset pari vuotta hän on yrittänyt mainostoimisto Hansdotterissa ja jakanut lisäksi neuvoja yritysten advisory boardeissa ja mentorina.