"Mikään ei tule valmiina pöytään" - Joonan tarina Puskamestariksi
Kuva: Höyrymedia Oy
Elin nuoruuteni Oulussa, keskituloisessa perheessä, johon kuului vanhempien lisäksi pikkusisko ja pikkuveli. Elimme lapsuuden Oulun pohjoispuolella, Kellon kylässä. Kellossa meillä oli suuri pihapiiri, mikä mahdollisti sen, että tekeminen ei koskaan loppunut kesken. Usein sain viettää koulunjälkeisen ajan meidän omalla hevostallilla siivoamassa hevosten aitauksia tai hakemalla hevosille heinää syötäväksi.
Heti nuoresta pitäen minulle epäsuorasti opetettiin, että mikään ei tule valmiina pöytään, vaan sen eteen on tehtävä työtä. Meille lapsille ei maksettu säännöllistä viikkorahaa kuten joillekin kavereille, vaan karkkirahat tuli tienata itse. Usein rahat tienattiin keräämällä pulloja raveissa tai tekemällä voiveitsiä ja jakkaroita, joita sitten myytiin sukulaisille tai naapureille. Myöhemmin asuessamme Etelä-Suomessa golf-kentän vieressä, saimme veljeni kanssa idean kerätä metsästä golfpalloja ja myydä ne takaisin pelaajille. ”Tarviitko palloja”, huudettiin pelaajille väylien välisellä taukopaikalla ja usein pallot myytiin päivän aikana loppuun.
Muistan erään hauskan kerran, kun olin 10-vuotiaana juuri urakoinut kasapäin valmiita jakkaroita isän rakennustöistä jääneestä ylijäämälaudasta. Kaverini tuli koputtamaan ovea kysyäkseen leikkikaveriksi, kuten siihen aikaan oli tapana. Ehdotin, että kaveri voisi lähteä myymään juuri tekemiäni jakkaroita naapureille. Hiukan yllätykseksi kaverini innostui tästä, heitti suuren jakkaroita täynnä olevan jätesäkin olalle ja lähti kävelemään pitkin kylää. Ikkunasta näin, kun hän pysäytteli autoja kylätiellä ja yritti myydä tuotteita ohikulkeville autoilijoille. Illalla kaveri käveli takaisin kotiimme tyhjän jätesäkin kanssa. Mukana oli tyhjä leipäpussi, joka oli täynnä kolikoita. Tilanne oli nuorelle pojalle mieleenpainuva. Annoin tästä summasta pienen siivun tietysti myös myyjälle itselleen, vaikka jälkikäteen olen hiukan nolostuneena muistellut, ettei se siivu tainnut kovin suuri olla.
Yrittäjäksi Tiimiakatemian kautta
Myöhemmin reilu parikymppisenä miehen alkuna olin juuri päässyt armeijasta ja suunnannut töihin kaupan kassalle. Haave jääkiekkoilijan ammatista oli hiljalleen alkanut hiipua ja olin saanut ensimmäiset ajatukset siitä, että haluaisin opiskella liiketaloutta ja suunnata kaupalliselle alalle.
Laitoin hakemukset Jyväskylän kauppakorkeakouluun sekä AMK:n puolelle tradenomilinjalle. Näiden lisäksi tiesin, että puolituttu kaverini opiskeli liiketaloutta eräänlaisella yrittäjyyslinjalla. Enempää miettimättä laitoin myös sen mukaan hakupapereihin. Tulos pääsykokeista tuli ja sain lukea päässeeni Jyväskylän Tiimiakatemialle, yrittäjyyden huippuyksikköön. Minulla ei ollut mitään hajua mihin oli päätynyt, mutta lähdin silti motivoituneena kohti uutta.
Tiimiakatemia osoittautui juuri sopivaksi paikaksi oppia. Tiimiakatemiasta ja sieltä saaduista opeista voisi kirjoittaa omankin tarinan, mutta käytännönläheinen tapa oppia tekemällä erilaisia projekteja asiakasyrityksille sekä erilaiset johtajuusroolit omassa 12-henkisessä tiimissä opettivat paljon.
”Jostain syystä en ollut ikinä voinut kuvitella ryhtyväni yrittäjäksi, mutta jotain korvien välissä tapahtui tuon 3,5 vuoden aikana”.
Kesällä 2019 istuin tyttöystäväni vanhempien pihaterassilla kahvikuppi kädessä. Tyttöystäväni äiti pyysi apua ja kysyi, voisinko leikata heidän pihan pensasaidat. En ollut koskaan aiemmin leikannut pensaita, mutta vastasin pyyntöön myöntävästi. Pian huomasin, että tykkäsin työstä. Oli hieno nähdä oman käden jälki ja viimeistelty lopputulos.
Olin samoihin aikoihin miettinyt, että mikä voisi olla sellainen liikeidea, jota voisin lähteä rakentamaan ihan alusta lähtien. Siitä idea uudenlaisesta pihanhoitopalvelusta sai alkunsa. Kesän jälkeen palattuani Tiimiakatemialle kerroin ideasta kavereille. Idea herätti kavereissa hilpeyttä. ”Mikä sen yrityksen nimi sitten ois?”, kysyi yksi. ”Vaikka Puskamestarit”, vastasin mietittyäni muutaman sekunnin. Olin huomannut, että piha- ja kiinteistönhoitoalalla on paljon toimintoja, joita voitaisiin tuoda tälle vuosikymmenelle. Asiakkaiden tulisi saada laadukkaampaa palvelua nopeammin ja helpommin.
Suunnittelin toimintaa läpi talven ja avasin verkkosivut vuoden 2020 alussa. Alkukesästä soitti ensimmäinen asiakas. Sen jälkeen toinen ja kolmas. Kesän 2020 ja 2021 ajan tein pihatöitä Jyväskylän alueella sivutoimisena yrittäjyysopintojen kesätauoilla, laskuttaen töistä Tiimiakatemia-aikaisen tiimimme osuuskunnan kautta. Alkuun toiminta oli pientä, mutta kuitenkin sen suuruista, että saimme palkat maksettua 2-3 työntekijän kokoiselle porukalle.
Vuoden 2021 päätteeksi valmistuin Tiimiakatemialta ja tein päätöksen ryhtyä päätoimiseksi yrittäjäksi. Olin jo parin kesän aikana onnistunut saamaan sitoutuneita asiakkaita, suositteluita ja hyvää palautetta, jonka pohjalta toimintaa oli hyvä lähteä jatkamaan. Mennyt kesä 2022 näytti, että olemme oikealla tiellä ja palvelulle on kysyntää.
Nykyhetki
Tänä päivänä Puskamestarit toimii omana osakeyhtiönä ja tarjoaa piha- ja vihertöitä kotitalouksille, taloyhtiöille, rakennusliikkeille sekä kunnille ja kaupungeille. Haluan yrittäjänä olla uudistamassa alaa sekä näyttää suuntaa uudenlaisena ja nuorekkaana yrityksenä toimialalla.
Puskamestareiden lisäksi olen mukana kehittämässä käytettyjen hevostarvikkeiden kauppa-alustaa nimeltä Hoofin, joka tuo hevosharrastajille turvallisemman sekä helpomman tavan ostaa ja myydä second hand -tuotteita.
Oma tarinani on osoittanut sen, että yrittäjyys voi mahdollistaa paljon, mikäli sen kyytiin vain uskaltaa hypätä. Idea uudesta yrityksestä voi syntyä milloin vain, kunhan pitää silmät ja korvat auki, ja luottaa rohkeasti omaan tekemiseen.
Joona Takkula
