Yksinyrittäjien kollektiivisopiminen - uhka vai mahdollisuus?

Yli puolet Suomen yrittäjistä on itsenäisiä ammatinharjoittajia, ja määrän odotetaan kasvavan. Yksinyrittäjien kohtaamat haasteet on viime aikoina perustellusti nostettu esiin julkisessa keskustelussa.

Suomen Yrittäjien asiantuntija Albert Mäkelä pitää yksinyrittäjien kollektiivisopimista monin tavoin ongelmallisena. Hän kirjoittaa aiheesta blogissaan.

Yrittäjien neuvotteluvoiman epätasapaino ei ole uusi asia, mutta alustatalous on lisännyt tietoisuutta asiasta. Yksittäisten yrittäjien kollektiivisia neuvotteluoikeuksia on puolustettu ratkaisuna käytännön ongelmaan. Vahvempia oikeuksia on perusteltu yksinyrittäjien heikolla neuvotteluvoimalla suhteessa suurempiin sopimuskumppaneihin.

EU:n komissio antoi syksyllä 2022 kilpailuoikeutta koskevat suuntaviivat, joiden mukaan EU:n kilpailulainsäädäntö ei estä tiettyjä itsenäisiä ammatinharjoittajia tekemästä kollektiivisopimuksia työehtojensa parantamiseksi. Tällä perusteella on esitetty, että suomalaiset ammattiliitot voisivat edustaa itsenäisiä ammatinharjoittajia (eli yrittäjiä) ja tehdä "kollektiivisopimuksia" heidän puolestaan.

Tapauksen oikeudellinen erityispiirre on, että Suomen ja EU:n kilpailusäännöt eivät ole muuttuneet. Komission suuntaviivat eivät ole oikeudellisesti sitovia. Näin ollen esimerkiksi yritysten väliset sopimukset hintojen sopimisesta ovat edelleen laissa kiellettyjä.

Mäkelän mukaan suuntaviivat sitovat vain komissiota itseään, eikä ole varmuutta, mikä merkitys niille annettaisiin tuomioistuimessa.

Mitä yrittäjien kollektiivinen sopiminen on?

Työehtosopimusneuvottelut ovat tuttuja työmarkkinoilla, joilla ammattiliittojen hyväksymät työehtosopimukset määrittelevät yksittäisten työntekijöiden työehdot. Yrittäjiä koskevia työehtosopimusneuvotteluja koskevia sääntöjä ei sen sijaan ole. Itsenäisten ammatinharjoittajien osalta kollektiivineuvotteluilla tarkoitetaan itsenäisten ammatinharjoittajien ryhmän ja yhden tai useamman työpanosta ostavan sopimustoimijan välistä sopimusta.

Yrittäjien kollektiivisopimus ei siis ole työehtosopimus. Suomessa työehtosopimus on yksinomaan työsuhteessa ja ammattiliittojen toimesta tapahtuvaa kollektiivista työehdoista sopimista. Yksinyrittäjien tai itsensätyöllistäjien työehtosopimuksista puhuminen onkin harhaanjohtavaa, sillä työehtosopimukset voivat liittyä vain työsuhteisiin.

Kollektiivisopimus voisi kattaa yksinyrittäjän tarjoamien palvelujen hinnan ja muut ulkoistamissopimuksen ehdot. Tällöin yksityisen elinkeinonharjoittajan ei tarvitsisi erikseen sopia palvelujen hinnasta asiakkaan kanssa, vaan kollektiivisessa sopimuksessa määriteltäisiin yksittäisen sopimuksen ehdot.

Yritysten väliset sopimukset muodostaisivat kartellin. Sen vuoksi on epäselvää, miten ja ketä kollektiiviset sopimukset sitoisivat. Ei myöskään tiedetä, miten kollektiiviset sopimukset vaikuttaisivat muihin saman alan yrityksiin tai toimijoihin. 

“Selvää on kuitenkin se, että toteutuessaan kollektiivisopiminen rajoittaisi kilpailua. Tämä on myös kollektiivisopimisen perimmäinen tarkoitus”, Mäkelä toteaa.

Miten kollektiivisopimusneuvottelut vaikuttavat yrittäjiin?

Kollektiivineuvottelujen voidaan katsoa hyödyttävän yksityisyrittäjiä, jos heidän neuvotteluasemansa on heikko ja neuvotteluilla voitaisiin saavuttaa yrittäjien kannalta parempi asema markkinoilla. 

Kun kyseessä on kollektiivinen sopimus, sekä ostaja että myyjä tietäisivät jatkossa kustannukset, joita tietyn tehtävän tai palvelun suorittaminen edellyttäisi. Hinnat yhdenmukaistuisivat, eivätkä yritykset voisi enää kilpailla polkemalla pelkästään hintoja.

Myös laadulla kilpaileminen tulisi olemaan aiempaa hankalampaa. Jos hinnat olisivat kiinteät, olisi vaikeaa saada voittoa tarjoamalla parempaa palvelua ja laatua. Toisaalta, ostajilla ei olisi mitään perusteita maksaa korkeampia hintoja kuin mihin kollektiivisopimuksessa on sitouduttu.

Vaikutus markkinoiden toimintaan tulisi olemaan haitallinen. Mäkelän mukaan yrittäjillä ei olisi kannustinta parantaa itseään tai toimia kilpailijoitaan paremmin. Kollektiivineuvottelut keskittäisivät yrittäjiä ja hämärtäisivät markkinatalouden perusperiaatteita.

Ratkaisuja tulee etsiä muualta

Itsenäisten ammatinharjoittajien tilannetta on parannettava, se on käynyt selväksi. Ilmeinen tapa parantaa heikon neuvotteluvoiman omaavien yrittäjien asemaa olisi säännellä suoraan sopimusehtoja. Tämä voitaisiin tehdä myös alakohtaisesti. Yrittäjiä ei tulisi kuitenkaan syrjiä esimerkiksi yritystyypin mukaan tai sen perusteella onko heillä työntekijöitä vai ei.

Sääntelyä on jo olemassa yrittäjänsuojalaissa, jossa kielletään kohtuuttomat ehdot elinkeinonharjoittajien välisissä sopimuksissa.  Myös sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva laki suojaa yrittäjiä sopimattomilta ja heille epäedullisilta käytännöiltä.

“Sääntelyä tulisi kehittää, siten että lait päivitettäisiin vastaamaan paremmin pienyrittäjien tarpeita” , Mäkelä summaa.

Lähde: Suomen Yrittäjät